Edelleen vaan kipia olo, mutta ei enaa niin kovin, kai tassa jo voiton puolella ollaan? Tanaan kulutin aamupaivan tutkiskellen Dr. Saliman (joka on taman jarjeston terveysohjelman johtaja, by the way eka ja ainut naisjohtaja tassa NGO:ssa) kirjahyllya (joka oli kylla sotkuinen) etsien tietoa opinnaytetyohoni, joka nyt siis liittyy NGO:n tyohon prostituoitujen parissa (en osaa viela kertoa sen tarkemmin…). Kirjoja kertyi valtava pinkka ja paa ihan vallan sekaisin ja pitaisi taas osata etsia kaikesta tuosta se olennainen…aaargh. noh, osani olen valinnut. Anna muuten on naiden samojen kysymysten aarella Swazimaassa, jossa han keraa tietoa saattohoidosta ja kuolemasta sikalaisessa kulttuurissa. Iltapaivan olin seuraamassa Dr. Saliman ja RDRS:n jarjestamaa kokousta paikallisessa valtion sairaalassa, jossa satakunta henkiloa (hoitajat&laakarit) ja Dr. Salima keskustelivat aiheesta valtion sairaaloiden huonojama ja miten asioita ja palvelua voisi parantaa. AIka toivottoman kuuloisia kommentteja, mutta Dr. Salima teki hyvan tyon luomalla toivoa asioiden jarjestymiseksi paremmaksi! Olin tosi ylpea tasta jarjestosta! Salima oli myos telkkarissa tanaan puhumassa uutisissa hetken.hih. mulla on ihan mega hyva supervisor.
Mulle annettiin mahdollisuus asua taalla Lalmonirhatissa Dr. Saliman ja hanen miehensa Dr. Zakin talossa. Mulla on ihana huone korkealla kattoterassilla ja olen tosi iloinen tasta! Talo on kivalla, ei meluisalla alueella ja mika parasta, niin auringonlaskun nakee upeasti katolta! Jotain niin kaunista. au. Heidan koti on tuossa alakerrassa ja sanoivat etta yhtalailla minun koti aina kun olen tassa talossa. Syodaan yhdessa ruuat ja hopotetaan. kotoisa olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti