kipeita tyyppeja taalla

tanaan on vaan levatty ja sairastettu. kaija on ottanut aurinko katolla ja mina maannut huoneessa katsellen kauniita ja rohkeita. jos joku ei halua kuulla juonipaljastuksia niin ei kannata lukea eteenpain. Stephanie on yhta kiero kuin aina ennenkin. felicia tekee kuolemaa sairaalassa ja brooke on jattamassa ridgea sen uuden lapsensa isan takia.ei mee lujaa taalla.

vahan ennen kahtatoista aamupaivalla alkoi tapahtua,tuli "sairaskohtaus", kuume nousi varmaankin korkealle kun paassa alko vippaamaan ja pelottamaan. Lahdin etsimaan Kaijaa, loysin hanet alakerrasta tietokoneen aarestaja kerroin hanelle etta nyt ei mene lujaa, tuntuu kuin keuhkot palaisija taidan tarvita laakaria. siina vaiheessa menin sohvale makaamaan kun meinasin pyortya. kaija sulki tieokoneen ja juoksi keittioon ja kutsui apuun Josephin. kaija sanoi: "tarvitsemme apua, katja on vakavasti sairas, hanet pitaa vieda laakariin", jolloin Joseph tuli luokseni ja kysyi vointiani. Olo oli toosi heikko. Han soitti Imrulille ja Kaija ja Imrul vei mut yksityisklinikalle laakaria tapaamaan. siella otettiin verikokeet ja x-ray. Rontgenissa oltiin vahan etta ooo, riisunko salwarin vai mita? mies rontgentyyppi melkein kuiskasi korvaani, etta mita materiaalia alusvaatteesi ovat, ovatko ne puuvillaa? Katsoin hetken Kaijaa ja totesin etta eivat ole puuvillaa. siina vaiheessa Imrul ja rontgentyyppi haipyivat takavasemmalle ovesta ulos ja riisuin liivit pois ja Kaija kutsui miehet sisaan (salwari oli kylla paalla).Sitten minusta otettiin se rontgen kuva, salwar cameez paalla ja ilman mitaan suojuksia Kaija ja Imrul seisoivat siina samassa huoneessanauttien samasta sateilysta kuin minakin. Imrul vei meidat hotellille (kun ensin oli peruuttanut rappusille). Imrul sitten tuli viiden aikaa kertomaan tulokset laakepussi mukanaan. Ei kuulema mitaan hataa, mitaan ei testeista loytynyt, mutta kolmea laaketta maarasi (uutta laaja-kirjosta antibioottia, clonazepamia iltaisin ja Losecia, jos keuhkokuumotus johtuisikin mahahapoista...). sellaista tanne. onneksi ei ollut Eid-juhlatanaan. ensinnakin ois ollut ihan hirveen noloa vaivata ketaan muslimia (meidan supervisoreita) silloin apuun ja toiseksi tuskin mikaan laakari olisi ollut edes tavattavissa. nyt olo taasen vahan parempi, eika kuumetta ole. Ihanaa kun tiedan etta letut odottaa tytot ja joseph niita mulle paistoi kun pyysin. kaipa elama voittaa...ilmoittelen miten kay.