5 paivaa kurigramissa takana. Kurigram on pienehko kaupunkipahanen taalla pohjois-Bangladeshissa. Tama alue on haavoittuvin koko RDRS:n tyoskentelyalueesta valtavan suuren Brahmaputrajoen ja sen tulvavaaran takia. Viimeksi vesi joessa nousi valtaamaan kaupungin 3 vuotta sitten. Sadekaudella ei koskaan tieda milloin niin kay taas. Talloin niin monet menettavat kaiken mita omistavat. Siita johtuen taalla ihmiset aarimmaisen koyhia. Silti ihmiset taalla vaikuttavat hirmu onnellisilta ja tasapainoisilta. Elavat paivasta toiseen elamaansa, eivatka valita turhista ja ovat valmiita jakamaan omasta vahastaan. Tassa sita olisi monelle suomalaiselle PALJON oppimista (ak:t mukaan lukien). Olemme kierrelleet riisipeltojen keskella kylissa tutustuen koyhien elamaan ja RDRS:N tyohon, oppaanamme HErra Bhuiyan (mr. Parta), jonka kanssa olemme kayneet kasvattavia keskusteluja.
Maanantaiyona lahdimme joenrantaan vahtimaan hinduja, kun heidan Durga Puja paattyi. Pujan paatteeksi heilla on tapana vieda Durga-jumala-patsaat komein menoin jokeen. Tata sitten odoteltiin sillan kupeessa lahes kolme tuntia (valilla meinasi usko loppua). Vihdoin rumpujen parina ja tanssivien ihmisten aanet & kuorma-autojen (Leyland. t.Kaija) valot saapuivat. Suomesta asti kannettu otsalamppu valaisi sillalta alas juhlahumupaikalle loistavasti kun oli pilkkopimeaa (tarjottiin nakymat taten kaikille sillalla olleille). Hakkas naiden fikkarit valosuudellaan IHAN 96-0.
Majapaikkamme on RDRS:n guesthouse, jota pitaa hyvinystavallinen mies nimelta Joti. Han on aina valmis palvelemaan ja aina hymyilee, kipeanakin. Hanen kaltaisiaan on tassa maassa paljon. Ihailtavaa. todella. Olemme koettaneet "imea" hanesta vieraanvaraisuutta itseemme. Yhtena iltana kun olimme juuri suihkusta tulossa (katja)ja suihkuun menossa (Kaija), niin RDRS:n tyontekija tuli majataloon ja sivulauseessa mainitsi, etta joukko paikallislehtien ja -tv kanavien journalisteja tulee juurikin teelle kanssamme. Hirmu kiireella Salwar CAmeezit paalle ja edustuskuntoon. Mukavaa porukkaa oli ja jalleen kerran saimme kertoa SUomesta ja itsestamme kaiken (ei sentaan mihinkaan lehteen).
Tanaan olimme kuuntelemassa jarjeston tyontekijoiden kokousta. Tiukkaa ja tunteikasta keskustelua kavivat. Jotain ihan muuta kun suomen kukaan-ei-puhu-mitaan-eika-nayta-tunteitaan-kokoukset.
JOtta kaikki ei kuulostaisi liian pumpulilta, niin on yksi juttu joka meita kauhistuttaa. Se on meidan autonkuljettaja taalla Kurigramissa. Han ajaa AIVAN liian lujaa ja kovaa tilanteisiin nahden. Todellista liikenteen vaarantamista! Han ei ajattele YHTAAN muita kadulla kulkijoita vaan vain itseaan, muiden on vaistettava hanta. Liian monia ihan laheltapiti-tilanteita on ollut ja vaikka kuinka on hanta pyydetty ajamaan hiljempaa ei muutosta tapahdu. Toivottavasti han jonain paivana oivaltaa (ennen kun jotain todellasattuu) ettei noin voi jatkaa. Taitava han toki on (nain ex-ammattikuskin silmin (siis KAija on ollu 7 vuotta bussikuskina Helsingissa)on vaikea ollut istua hanen kyydissaan. Haneen liittyykin yksi meidan omista kasvun paikoista - miten hyvaksya ihminen samanarvoisena kuin itse on, vaikka hanessa ominaisuuksia joita ei sieda. Kavimme Mr. Bhuiyanin kanssa hyvan keskustelun aiheesta. Han osaa suhtautua kaikkiin ihmisiin yhta ystavallisesti heidan tekemisistaan ja sanomisistaan huolimatta. Mieleton persoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti