Ihanaa oli reissun paalla, mutta ihanaa olla myos taas "kotona", siis Rangpurissa,12 paivan reissaamisen jalkeen. Kaksi viimeista paivaa char-alueella ajeltiin botskillaBrahmaputralla taas uusiin chareihin ja istuttiin mopojen takapenkilla kun meita vietiin taas uusiin paikkoihin. Kohokohtana mainittakoon pienet mustatvuohikaksoset seka visiitti eraaseen kylaan jossa meille (KAijan toiveesta) esiteltiin paikallista karjanhoitoa. Siella sitten tollistelimme lehmia (ja kylalaiset tollistelivat meita). Kerrottiin myos miten lehmataloutta meilla Suomessa harjoitetaan. Lopuksi kysyimme, etta toki teidankin lehilla nimet on niin kun on meidan maan joka mansikilla ja mustikilla omansa. Nama pyorittavat paataansa (ja vahan silmiaankin), johon tokaisimme etta kyllahan se on hyva kotielaimilla nimi olla. Niimpa tietysti he pyysivat meita nimeaamaan heidan lehmansa ja Kaija reippaana tyttona alkoi nimeamaan lehmia - tuo on kaija ja tuo katja ja pari muuta sai nimensa meidan bangladeshilaisten "oppaiden" mukaan. Ei taas ollut naurun maaralla rajaa.
Nyt on siis jarjestoon perehtyminen takana ja parin vp:n jalkeen aika menna asiaan, eli siirryn kokonaan jarjeston terveysprojektin touhuihin Lalmonirhatiin ja myos keraamaan (paikkaan x) aineistoa (x) opinnaytetyohoni (jonka aihe on edelleen hieman x...) Kaipa asiat pikkuhiljaa valkenee.... 
OLKAAHAN KILTISTI SIELLA KAIKKI! JA NAUTTIKAA IHANASTA SYKSYN PIMEYDESTA! KYNTTILOITA POLTTAKAA JA SYOKAA PALJON KARKKIA JA JAATELOA. VOI ETTA KUN TEKEE NIITA MIELI! meilla on ihan vahan salmiakkia mukana ja sillon tallon laitetaan suu makiaksi, mutta silti kaipaa niin makuunin tai filmtownin irtokarrkipussillista....muuten kaikki on paremmin kuin hyvin.
HALEJA! PITAKAA HUOLTA JA KIRJOITELKAA KUULUMISIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti