KYLASSA ON KOULU, KUKA KUNNOSTAISI SEN?

Nyt on taalla taasen punapaa Kalkutassa! pesin juurikin hennamosson paastani kaivin kannella ahkerasti vetta pumpaten, meni muuten ainakin viis amparillista jotta sai paan mullanmuruista puhtoiseksi! Mutta luonnontuotteet kunniaan (vaikka joku tutkimus vaittikin etta hennasta saa syovan, ja muka sitten kemikaalivareista ei??). Terveisia Sundanbanseilta. Oltiin siella taasen viimeiset kaksi ja puoli paivaa. Oli koskettava visiitti monella tapaa.

Keskiviikko illalla (nyt on lauantai) kirjaltiin Raoulin Mumbain harkkapaikkaan vastine niiden kurjaan s-postiin jonka olivat menneet lahettamaan Raoulin opelle Suomeen. Oli itsessamme pitelemista jotta pysyttiin asiallisina kirjottaessamme oikaisuja hieman vaaristyneisiin teksteihin...tasta kaikesta ja sen jalkimainingeista suosittelen lukemaan Raoulin blogista, sen verran voin mainita etta uhkailivat peraan oikeustoimilla, heh. Torstaina aamusella sitten tuli taasen vuokra-auto kuskilla pihaan (talla kertaa pienempi auto ja mukavempi kuski) ja starttasimme kohden Ateswartala kylaamme. Oli kylla matkalla tekemista saada itsemme mukavalle tuulelle ja unohtaa ikavat sahkopostiviestit Mumbaista. Mutta onnistuttiin sina ja kaytiin yhdessa lapi mita kaikkea piti saada kylassa selville ja mita pitikaan tehda. Kuskimme popitti uusia ihania hindilauluja taysilla.

Kylassa meita oli vastassa hymyilevat naamat. Kylalaiset olivvat edellisena iltana koonneet koulukomitean (7 henkiloa) kylalaisista. He vastaisivat koulua koskevista asioista kylan puolelta. Auto jai isommalle kylatielle, edessa oli 400 metrin mutasuora silla oli juuri satanut. Ensin yritin kavella lapsyttimillani mutta eihan siita mitaan tullut! Muta ja riisinkorret kertyivat kenkien pohjaan ja kavely oli mahdotonta! kengat tien viereen odottamaan ja paljaat jalat esiin. Oli ihastuttavaa liukastella kamerat kadessa kikattaen ja kuvaillen milloin kunkin ottaen kadesta tai kainalosta kiinni kun horjahteli. Kukaan meista ei kuitenkaan kaatunut, vaikka se olis ollut hauskaa - nauraa mutavellissa istuvalle tyypille :). Ransistyneen koulun ovet olivat auki. Meidan tullessa paikalle alkoi sisaan kertya vanhempia lapsineen ympasi kylaa. Kukin lapsi kauniisti pesi talon edessa jalkansa kaivolla mudasta. Paljain jaloinhan taalla tallustellaan. Vanhoille penkki-poyta-yhdistelmille vanhemmat asettivat lapsiaan. Pienimmat viisi-vuotiaista, vanhimmat 12-vuotiaita. Oltiin ostettu paperia ja varikynia, jotta lapset voisivat piirtaa tuliaisia Suomeen. Mietittiin, etta se olisi kiva tervehdys niille jotka tulee meidan kanssa tulemaan lasten koulunkayntia. Ollaan mietitty Annin kanssa, etta jos kukin mukava ihminen osallistuisi lapsosten auttamisessa n.10 eurolla per kuukausi niin paastaisiin pitkalle, kuulostaako pahalle?

Noh, lapset oli ihan niin liikkiksia kun siina alkoivat piirtamaan. Mina ja Raoul kuvattiin ja kehuttiin lasten toita minka ehdimme, Matun ja Aparna yhdessa vanhempien kanssa tsemppasivat pienimpia ottamaan variliidun kateen ja luomaan. Luomisen tuskaa ei ilmassa ollut, vaikkakin ihmettelevia katseita ja ujoja hymyja. Kaikki taisivat saada jotain aikaan ja taideteokset ovat jo rinkassa matkalla kotisuomeen :). Piirtelohetken jalkeen oli aika virallistaa tyomme alkaminen kylassa. Lapset ja vanhemmat enemman tai vahemman kuuntelivat, kun mina ujostellen ja pakotettuna sanoin kaikkien edessa sanasia Annin ja minun puolesta koko kylalle ja juurivalitulle koulukomitealle. Sitten oli Matunin vuoro, jota myoskin tuntui jannittavan. Matunista tulee meidan luottomies taalla, toiminnan koordinaattori. Puhuttiin siina auki, etta yhdessa tehtaisiin kaikki avointa tyota kylan lasten hyvaksi, niin me kuin kylalaiset itse. Ei salailua, ei kieroilua. Lasten etu edelle. Kyselin kylan huolenaiheista ja iloista, historiasta ja muusta tarkeasta, joista jaan teille myohemmin tietoa.

Puheiden paatteeksi kirjoitettiin virallisesti kymmenen rupian paperille allekirjoitukset ja tadaa - koulun toiminta on meidan kasissa tasta eteenpain! :) Itse koulurakennus ja maa on kylalaisten omistama, mutta talla paperilla he antoivat meille luvan kunnostaa koulurakennus ja alottaa toiminta siella. He lupautuivat myoskin olematta hairitsematta toimintaa ja sita vastoin auttaa koulua toimimaan hyvin. Tasta se lahtee. Sitten juotiin teeta ja syotiin hedelmalautaset. Ja olikin aika haastatella muutamaa lasta materiaalia varten, joskos vaikka joku paiva saataisiin jarjestolle omat nettisivut aikaan. Ujoja katseita ja viela ujompia vastauksia koskien perhetta ja kylaa. "Mun isi ja aiti on maanviljelijoita..." "Mulla on kaksi pikkuveljea ja ne tulee tahan kouluun...". En kesta!! Ei voinu olla hymyilematta, niiin ylisopoja tapauksia! Kaiken jalkeen lahdettiin viela kiertelemaan kavellen kylaa, jotta vahan hahmotettaisiin sita paremmin. Videomateriaalia on tunti ja valokuvia lahemmas tuhat kipaletta.? Seuraava projekti on maanantaina menna avaamaan pankkitili tanne. Sitten jattaa rahaa koulun kunnostustoita varten, joka menee mun ja Annin pussista, kun ei viela olla sita jarjestoa ehditty laittamaan pystyyn. Toivottavasti sitten syksylla saadaan mahdollisimman moni mukaan.

Koulurakennus pitaa peruskorjata lahes kokonaan katosta lattiaan. Hinta on kuitenkin niin kova (lahemmas 2000 euroa), ettei sita han kahden ihmisen kukkarosta saa noin vaan maksettua, joten korjataan nyt vaan valttamattomat nain aluksi. Koulun takaseina on niin pahasti halkeillut, etta sen tiilet pitaa purkaa ja laittaa uudelleen paikoilleen. Samoin katto on tehtava uusiksi, koska bambuparrut alkaa lahoilla. Ja joku tukipilari virittaa katon ja seinan valiin. Koulun toiminta alkaa vasta kun saadaan tukjoita mukaan, eli toivottavasti viela taman vuoden puolella. Ennen lapsosten koulunalkua pitaa saada viela mutalattia tehtya uusiksi, eli tiilia ja sementtia. Haaveena on myos lahitulevaisuudessa tehda seiniin sementti jotta seinat vois maalata kivan varisiksi - indian lapsille ihqu ymparisto oppia! :)

Hymyillen lahdettiin jo illan pimetessa ajelemaan kohti Aparnan kylaa, joka on yksi niista joihin Syklooni Aila teki tuhojaan viikko sitten. Oli liikuttava nahda valtavia alueita riisipeltoja suolaveden alla. Veti hiljaiseksi. Matun kertoi, etta jos ei tule kunnon monsuunisateita, niin suolavesi ei paase huuhtoutumaan pois ja riisisatoa ei suolapelloilta saa ainakaan kahteen vuoteen. Toisaalta taas jos sataa liikaa, niin joen mutauomat eivat kesta liikaa vesimassaa ja reunat sortuu lisaa suolavetta tulee pelloille... ja sitten alueelle annettavaan hataapuun. Mitenhan tasta selviaisi lyhyella kirjoittamisella... ei sittenkaan. Tama teksti venyy jo nyt niin pitkaksi. Jatkan tasta huomenna. Koitan lahettaa lampoa sinne jotta tekin saatte kesan takaisin!