VESIKAKKAOKSURIPULIVATSANVAANTOHEIKOTUS + KEUHKOKURKKUKIPURAKANUHA

Kolmeen paivaan ensi kertaa soin kunnon ruokaa! eika mahaan satu yhtaan ja on noin muutenkin aika siedettava olo, vaikken olekaan saanut nukuttua juurikaan... Sain nimittain kolme paivaa sitten aamulla heratessani taudin nimelta vesikakkaoksuripulivatsanvaantoheikotus+keuhkokurkkukipurakanuhan. Ja ei hitto, kaamea tauti talla kertaa olikin. Oltiin silloin Hindujen pyhassa kaupungissa (taas) Haridwarissa, joka oli myos minulle ensikertainen kokemus. Raoul viela toipilaana ja nuhaisena siella ja mina muuten vaan vasyneena, kierreltiin yksi kokonainen paiva katselemassa, nyt ylempana Ganges-joen juoksulla, kun tuhansittain hinduja otti pyhia ja puhdistavia kylpyja joessa kimpassa. Oli mielenkiintoinen kaupunkiloma, eika ollut meidan iloksi kun kaksi valkoista matkaajaa ihmettelemassa meidan lisaksi.

Oltiin saavuttu Haridwariin noin 20 tunnin junamatkan jalkeen. Hotellilla huomasi Raoul etta jostain syysta hanen passivyohonsa oli tulut reika...ensin han siina selitteli etta ehka se on ollut taitoksissa huonosti, mutta pian loydettiin sitten hanen housuistaan juurikin perintokalleuksien kohdalta partateran viiltoja...elikka junavoron julman hyokkayksen kohteeksi oli joutunut mies! Onneksi siina passivyon etutaskussa ei mitaan ollut, joten voro ei saanut mitaan matkaansa. Mullapa ois siina kohtaa vyossa ollut visa ja 100 euroa... No eilen huomattiin sitten etta mun upouutta varikasta reissulaukkua oli myos viillelty pohjasta, mutta onneksi siinakin oli tuplavuori niin eipa multakaan talle saastalle mitaan herunut! Ompahan tamakin nyt sitten koettu. Onneksi otettiin yoksi rinkat pienien petien jalkopaahan ja nukuttiin jalat niiden paalla - ihan salettiin olis muuten lahtenyt rinkat jollain asemalla huitsin nevadaan.

Noh, siis mun sairasteluaamu alkoi kymmenen kertaa kayden reikavessassa kyykkyvesiripulomassa ja vatsakouristeluilla. Raoulin vuoro hoitaa. Just kun ma olin sen melkein saanut kuntoon hoidettua. heh. Ei kylla paljoa naurattanut. Meidan oli maara lahtea jatkamaan sina aamuna matkaa eteenpain, tosin vain 24 km paahan, mutta silti. Ei tuntunut olevan voimia lain. Pohdittiin siina ja paasyin koittamaan, ainahan voisi palata takaisin pain... Meille oli sanottu etta juna tanne Rishikeshiin lahtisi klo12, juna lahti loppujen lopuksi asemalta 13.05. Meille oli tilaa junavaunujen valikossam siina vessojen edessa ovien valissa. Siina lattialla istua mollotettiin ja mina kouristuksieni kanssa karsin. Raoul koitti tsempata mua. Kun paastiin Rishikeshiin, jaetulla rikshalla Raoulin soittamaan hotlaan, eika siella sitten ollutkaan tilaa, alkoi multa vuotaa kyyneleet ja epatoivo vallata - taa haluu lepaamaan ei jaksa olla olemassa on kipee! Siina siten ihmiset alkoi hoosata meille pikapikaa huonetta naapurihotskusta ja pian paasi kipeanitkuinen katja petiin potemaan. 24 km matkantekoon meilla oli kulunut 4 tuntia. Nain meilla taalla Intiassa. No siin asitten alkoi masukouristuksen pahenemaan ja pian jo oksententelin kovaa ja paljon ja se oli kamalaa. Mahakipu oli valilla niin kova etta luulin menettavani tajun. Onneksi oli Raoul tukemassa kun tuskaisena siina piehtaroin. Siita lahtikin sitten toipuminen. Mulla oli kaamee yska ja nuha ja keuhkokipu siihen kaupanpaalle, joten paatin alottaa sen matkavara-antibiootin samantien, jotta paraneminen edes vahan helpottuisi? Tassa onkin sitten mennyt kaksi ja puoli paivaa sangyssa maaten ja kitisten kun on niin kurjaa ja ei unikaan tule ja kuuma ja kaikki huonosti...Tanaan unettoman yon jalkeen koitin sitten jotain positiivisia ajatuksia loytaa ja tajusin, etta nena ei vuoda enaa juurikaan, kurkkukipu on poissa vaikka keuhkoihin sattuu eika vatsatautiakaan enaa ole, vaan tajuton voimattomuus ja vasymys. Ja kuten jo mainitsinkin, soin juuri kunnolla pitkasta aikaa! Tasta se siis lahtee. Paatettiin olla taalla Rishikeshin rauhassa ihan niin kauan kun ollaan molemmat ihan terveita.

No olikohan siina tarpeeksi varitysta mun sairauksista? :) Rishikesh on taalla Intian pohjoisosissa, jo alku vuoristoa. aika kauniit maisemat, se vaha mita nyt tosta hotellin partsilta oon nahny. EI viela pidemmalle ole paassyt tutkimaan, heh. Tata kaupunkia kutsutaan maailman jooga-paakaupungiksi. Taynna ashrameita joihin jooga-intoilijat tulevat harjaantumaan. Harmi ettei meidan viime syksyna aloittama joogaharrastus saanut tuulta purjeisiinsa. Olis kiva olla semmonen joogahorho ja olla taalla. Nyt sitten takas petiin paranemaan. Teilla oli siella juhannus. Toivottavasti oli mukavaa. Mulle selvisi juhannuksen olemassaolo, kun soitin ystavalleni Sannalle voimahalipuhelun kipuilupaivana, ei me muistettu koko juhannusta taalla ollenkaan.