KIPUSISKONA PYHAN GANGES-JOEN RANNALLA

Ollaan Varanasissa, pyhan Ganges-joen rantamilla. Ompa taasen tapahtumia meikalaisille viimepaivina tarpeeksi, eipa voi sanoa ainakaan etta tylsaa olisi ollut. Mutta ei niin kivaakaan. Lahtopaivana Bodhgayasta Raoulin massu alkoi reistailemaan. Siirryttiin illalla lahemmas juna-asemaa Gayaan, josta otettiin yoksi hotskuhuone. Samanlaisena jatkui yo kuin Badhgayassa, eli vaan niin kuumana hohkana ettei nukkumaan vaan yksinkertaisesti pystynyt. Alituiseen ikkunoita auki ja kiinni ja puolisilmalla niita vahtien kun niissa ei ollut verkkoja, olisi kuka vaan voinut tulla sisaan sillavalin kun nukuttiin. Raoulin massutilanne meni yon aikana vaan huonommaksi ja vallan vedeksi takamusulostus muuttui. Meidan unet oli luokkaa puoli tuntia yon aikana, kun kello meidat halytti lahtemaan juna-asemalle klo 04 aamuyosta. Raoul oli ihan kuuma, eikun Paracetamolia nassuun ja matkaan. Juna tuli ajallaan, ajettiin ylimaaraiset matkaajat pois pedeiltamme ja kommittiin samantien makuuasentoon. Matun soitteli junan etupaasta, etta olimmehan junassa. Kerroin etta nyt pitaa saada unta, etta tulevat herattelemaan meita ennen Varanasiin saapumista. Eihan siina metelissa mitaan unta saanut, eika Raoulin kuume nayttanyt merkkeja laskusuunnasta. Uusi nappisatsi naamaan, koska pakkohan meidan oli paasta hotellille asti. Ekan kerran intianmatkaajana tein ratkaisun, etta soittelin junasta etukateen hotelleja lapi, jotta missa olisi tilaa ja tein varauksen hyvalta kuulostavaan hotelliin.

Varanasin asemalla 7 tunnin junamatkan jalkeen tapasimme Aparnan ja Matunin, jotka samalla junalla olivat tulleet eri vaunussa kanssamme viettamaan lomaa kolmeksi paivaksi. He kohtasivat kaksi hyvinkin ryytynytta matkaajaa. Hypattiin riksaan ja kohden hotelliamme. Urheasti rannan kapeat kujat kannettiin rinkkojamme, autot kun ei mahdu niita kulkemaan. Saatiin huoneet ja Raoul laitettiin heti lepaamaan. Kuume ei vaan hellittanyt vaikka paracetamol-ibuprofein-tabuja vuorotellen oli syonyt jo aamuyosta. Koko mies tuntui vaan koko ajan kuumemmalta ja kuumemmalta. Viileita suihkuja Raoul otti pakotetusti aika ajoin ja kylmia kaareita otsalla ja niskassa. Sen verran maltoin poistua Raoulin vierelta, etta lahdin syomaan hotskun kattoterassille Matunin ja Aparnan kanssa. He olivat yhta mielta siita, etta tanaan levattaisiin vaan. Oltiin kaikki aika huolissaan Raoulista. Lahdin viela kaymaan apteekissa hakemaan ORS-liuosta (Oral Rehydration Solution), koska vesiripuli vaan paheni. Myos kuumelaakkeet alkoivat olla lopuillaan. Ja Raoul tosi heikkona. Tunnin Raoul oli parempi sina paivana, mutta sitten kova kuume taas nousi ja paatettiin Matunin kanssa soittaa laakarille, josko hanella olisi neuvoja. Hotellin respasta sanottiin etta maksua vastaan laakari voi vierailla hotellihuoneessamme ja pyysimme tohtoria tulemaan. Pian rappuset kuudenteen kerrokseen kipusikin hikinen tohtoriseta mieshoitajattaren kanssa ja paineli potilaan massua ja verenpainettakin mittaili kysellen samalla tapahtumien kulkua. Ja alkoi raapustamaan reseptille laaketta jos toista... han maarasi yhteensa seitsemaa eri laaketta mukaanlukien kolmea eri antibioottia joista yksi oli suonensisainen antibiootti. Ma sanoin siihen etta eikohan jateta se iv-ab kokonaan pois ja koitetaan naita kahta muuta vahvaa ensin. Metrodinazole-kuuri kera orfloxacin kuurin luulisi tappavan enemman kuin tarpeeksi bakteereita... laakari kaski ottaa yhteytta jos olo ei paranisi. Tohtori kehotti myos siirtymaan ilmastoituun huoneeseen viilentymaan, tama oli myos meilla suunnitelmissa.

Kannoimme kamat kattoterassin Air Condition huoneeseen ja ma ja Matun annettiin viilenyshoitoa Raoulille kylmilla kaareilla ympari kroppaa. Raoulin kuume oli poissa loppujen lopuksi 17 tunnin kuumeilun jalkeen keskiyon jalkeen. Paasi multa siina itkukin jossain valissa kun olin niin huolissani tuosta miehesta. Raoul kun ei ole koskaan kipea. Onneksi vointi lahti siita kohenemaan ja eilen han jo jaksoi vahan maistella banaania ja teetakin. Vatsatilanne alkoi olla jo voiton puolella sen verran etta paastiin rauhalliseen tahtiin eile illalla soutelemaan Ganges-joelle. Matun jaAparna ovat vallan pelokkaita liikkumaan taalla jostain syysta, ehka koska ihmiset hieman agressiivisesti tulee juttelemaan, ehka koska niin likaista? Ruoka taalla ei ole ollut mitenkaan kehumisen ravoista, ja hyvaa ruokaa rakastaville bengaleille se on ollut kova kolaus. Heillakin vahan maha sekaisin ja ruokahalu poissa. heh. oikein onnistunut Varanasin reissu kaikin puolin... Lampotilat huitelee taivaissa...talle paivalle luvassa +47... Mutta ihan aina ei voi olla vaan kivaa. Joskus pitaa koetella ihmista jotta tietaa olevansa olemassa ja sitten osaa nauttia kun kaikki on hyvin, eiko?

Ainiin. Matun ja Aparna kun naki mun punaset pisteytykset ympari kroppaa (ja muuten Raoulkin on saanut niita paikoittain ja paljon), tokaisivat he etta kyseessa on bed bugs (mikakohan se ois suomeksi, petikirput/luteet...?). Heh. Eipa ole ennen muhun semmoset Intiassa iskenyt, mutta nyt kuulema kesa aikaan kaikki tammoinen on paljon todennaikoisempaa kun talviaikaan. Noh, kaytiin sitten eilen ostamassa meille otokoita poistavaa saippuaa ja shampoota, jotka kuuluvat meidan jokapaivaiseen rutiineihimme tasta edespain. Positiivista kuitenkin on se, etta Raoul on nyt parempi, sen tietaa siita etta han jaksaa taas vitsailla omilla holmoilla jutuillaan :). Illalla olis tarkotus lahtea taas joelle seilaamaan. Katselemaan pyhan Gangesin seremoniaa ja laskemaan pyhaan jokeen kynttilavene Raoulin mummin muistolle, joka nukkuin pois kun oltiin Mumbaissa.