torstai 28. syyskuuta 2006

Hei vaan! Takaisin tultu Rangpuriin Lalmonirhatista. Neljaan paivaan Lalmonirhatissa mahtui kaikkea, ainakin tuntaita laidasta laitaan. Meidan majapaikka oli sen verran likainen ja rahjainen, etta paastiin tutustelemaan ekaa kertaa talla reissulla torakoiden kanssa (isojen ja pienten). Metsasteltiin niita iltaisin pimean laskeuduttua (yok). Noin opillisesti (jota tanne on vissiin lahdetty harrastamaan) paasimme tutustumaan jalleen moniin uusiin projekteihin. Kavimme keskustelemassa eraan maaseudun kylan naisryhman kanssa naisten oikeuksista taalla ja meilla. Edistysta on maassa tapahtunut kuitenkin aikojen kuluessa,vaikkei sukupuoleten valinen tasa-arvo toteudukkaan edes sinne pain kuin meilla. Koetan kirjotella miten se taalla toteutuu myohemmin. Kaytiin tutustumassa pariin kylaan riisipeltojen keskella, johon taa jarjesto oli myontanyt pienlainaa köyhimmista köyhimmille. Ja sitten paasimme vihdoin piipahtamaan minun taman reissun kiinnostuksen aiheessa, eli terveysohjelman paamajassa! Meille esiteltiin lyhyesti Lepra ja Tuberkuloosivastaanotto, silmatautien klinikka, sokeiden lasten kuntoutusklinikka seka aityisklinikka. Hieman myohemmin mennaan viela tutustumaan taloon, jossa annetaan terveysneuvontaa seksityontekijoille. Todella mielenkiintoisia paikkoja! Sokeiden lasten koulu oli niin liikuttava! Ne laulo ja ja tanssi meille, se oli kaunista. Oltiin haltiossamme, kunnes se laakari sanoi etta, noh laulatteko te nyt meille vuorostanne...katsottiin Kaijan kanssa toisiamme ja oltiin etta eiii...mutta pakkohan meidan oli! sit noloissaan noustiin seisomaan ja vedettiin Ihme ja kummasta eka sakeisto ja se oli, uskokaa, kamalan kuulosta. Ihan niin epavireista kun voi olla. Arvatkaa ruvettiinko Kaijan kanssa harjottelemaan laulamista ja keksimaan laulua jota esittaa kun sita pyydetaan...laulettiin kaikenlaista Aikuisesta naisesta paivansateeseen ja menninkaiseen...(kamalan kuulosta), vielakin on epaselvaa mika meidan todellinen numero tulee olemaan..no joo. Sitten me hengailtiin sellasella "pajalla" jossa maaseudun naiset tulee harjoittelemaan mattojen kutomista. Se oli kivaa vaan istuskella niiden kanssa siella. Kauniita hymyja ja outoja sanoja.

Taalla on alkanut pyha-Ramadan kolem paivaa sitten, eli siis kuukauden mittainen paasto muslimeilla. onneksi meidan ei tarvii, nyt kavi kutsu ruokapoytaan, jatkan taas. Haleja kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti