Namaskar vaan kaikille! Taalla me nyt sitten ollaan, Suomi-neidot toisella puolella palloa 
20 tuntia tehtiin matkaa. Raskas matka oli, unta ei tullut koneessa vaikka vasy oli valtava. Tunteet vaihtelivat innostuksen, vasymyksen, jannityksen, pelon ja odotuksen valimaastossa ja joskus ne kaikki iski samaa aikaan paalle, sita ihmetteli silloin etta onko se ylipaansa mahdollista. Lontoossa oli tosiaan kunnon turvatarkastukset (ja jonot...), tasan yhden laukun sai vieda matkustamoon ja niin jai yksi pussi lahjoitustavaroita Heatrown kentan roskikseen 
kengatkin piti riisua lapivalaisuun...noh, mutta asiaan. Tapasimme Lontoon kentalla kaksi muutakin suomi-neitoa, jotka olivat tulossa Bangladeshiin! Oikeastaan Kaija tiesi heidat ja heidan matkansa, muttemme tienny etta samalla koneella...Eri kaupunkiin asettuvat kuin me, mutta vaihdoimme yhteystiedot jotta voimme menna katselemaan heidan tyotaan ja kaupunkiaan myohemmin ja painvastoin.
Noh, Dhakaan kun laskeuduimme niin vastassa ei ollutkaan aurinko ja saastepilvet (niinkuin olin odottanut) vaan kaatomonsuunisade ja ukonilma. Kuulema kovin sadepaiva koko sadekautena. Hyva talle maalle, koska monsuunisateita ei ole odotetusti tullut tana vuonna. Kuski oli meita vastassa kentalla ja kerjalaislapsien saattamana autoon ja kohti RDRS:n toimistoa. Tama on todella hieno rakennus ja ihmiset ja palvelu ihan mielettoman hyvaa. Ihanaa bengaliruokaa ja kunnon perehdytysta jarjeston toimintaan. Eilen kavimme myos kaupungilla ajelemaassa ihan melkein umpiunessa olimme ja tanaan tuntuu eilinen tosiaan unelta vaan kaikki mita teimme ja koimme. Olemme saaneet ostettua molemmat pari ihanaa prinsessa pukua (salwar camisa). ja mina nyt sitten myos malarialaaketta, joka on jotain Lariamin vastinetta ja jossa oli taas lueteltu aika mojovat sivuvaikutukset... katsotaan. Tanaan ollaan saatu perehdytysta ja kayty vahan shoppailemassa tarvittavia, kuten sateenvarjot, kun ei tullu pakattua mukaan. Illalla on mielenosoitus ja kaduilla Hartal (ulkonaliikkumiskielto). joita taalla kuulema aina valilla on. Ensi kuussa alkaa kolme kuukautta kestavat parlamenttivaalit, jotka paattyvat tammikuussa, eli sillain kuulema voi olla levotonta taalla Dhakassa, muttei kuulema pohjoisessa. Eli jos siella uutisoidaan lehdessa niin ois kiva jos ottasitte joku talteen juttuja niin saa sitten lukea kun tulee takas, ok? Huomenna lahdemme kohti Rangpuria ja pohjoista, jos vaan ei taman paivan mielenosoitus kiihdy vakivaltaiseksi niin etta huomiseksikin maarataan hartal. Katsotaan. Kaikkea pienta mita lahtokuumessa tehnyt/jaanyt tekematta: unohdin puhelinvastaajaan laittaa viestin etta olen kauan poissa (nyt se on vaan sulki) ja sitten mulla on mun vanhasta passista kopiot ja myos kotiin jatetty ja eihan niista mitaan iloa ole kun on uusi passi...semmosta.
Kovasti on Intian nakoista ja oloista. Ihana bengalin kieli. ja ruoka. ja riksat. autojen torvet. moskeijoiden jollotukset. hajut. kosteus. ihmiset. vaattet. varit. katossa fan. oven lukot. Bengaleiden englanti. niiden paan keikutus. hymyt. kaikki. ihana olla taalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti