Niin. Tana aamuna sitten saavuin tanne mongoliaan. Pikaiset halaukset kaikkien kanssamatkustajien kanssa ja ei se kylla kivaa ollut, mutta minkas teet. Odotin pahinta kun saavuttiin juna-asemalle, tarkoitan siis sita kamalaa haslinkia joka juna-asemilla ainakin Intiassa oli AINA, mietin miten loydan sen hostellin tyypin ,joka lupasi tulla asemalle vastaan mua. Ulan Bataar on kuitenkin aika pieni city verrattuna esim. moskovaan, taalla asustaa vahan alle 1 miljoonaa ihmista. yllatys oli suuri, kun kukaan ei tullut repimaan ja kysymaan mulat asemalla yhtaan mitaan ja mukava mongolialaisnainen oli asemalla vastassa mun ja han loytyi heti... kaikki sujuu vahan liian hyvin...vai onko Intia vaan vaikea maa, sekun on ainoastaan vertailukohteena? Hienolla autolla mut kyyditettiin ihan mukavaan hostelliin, jossa nukun isossa makuuhuoneessa jossa muitakin reissaajia. Mun lisaksi oli ainoastaan amerikkalainen reppureissaaja jonka kanssa sitten kaytiin asken katsomassa kansallismuseo, joka oli vallan mukava visiitti ja valaiseva myos. Tiedanpahan taas paljon enemman tsingis khanista ja mongolian VALTAVAN SUURESTA valtakunnasta, eipa ollut moisesta hajuakaan... mulla oli tarkoitus lukea junamatkalla vahan pohjatietoja Mongoliasta, mutta siella oli vaan niin paljon muuta, ettei tullut juuri luettua.
Kaikille vaan tiedoksi, etta junamatka oli semmoinen elamys maisemineen, ihmisineen ja kaikkineen, etta tekisin saman uudestaan milloin vaan. Lampimasti voin suositella, kaikille! Matkalla oli mm. joukko Norjalaisia ialtaan 25-67 vuotta. Aah, ikava junaan. kYlla se ohi menee. Uudet seikkailut edessa.
Huomenna poistun maaseudulle, Tereljin kansallispuistoon 2-4 paivaksi, katsellaan. Tarkoitus olisi yopya Mongolialaisen perheen luona jurtassa, ratsastella hepalla ja kavella kukkuloilla.
Kertokaahan mita teille kuuluu, tiedatte mihin laittaa postia.p.s. ei taalla mikaan kasvissyoja voi olla. ravintolasta saa vaan vuohella kaikkea, joten se siita ainakin tassa maassa. Vuohi maistuu ihan hyvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti