Viimeiset päivät Delhissä kului lähinnä kierrellessä ja kaarrellessa. Eva ja Jon tulivat koputtamaan hostellin ovea ja iloinen jälleennäkeminen sai meidät kaikki muistelemaan vasta äskettäin päättynyttä motskariretkeä. Kierreltiin Delhin fiineissä kahviloissa juomassa OIKEAN makuista kahvia. Heidän matka jatkui Mumbaihin ja meidän kohden monen tähden hotellia, jossa ystävämme Mari lentoemoasusti ja päästiin sinne lisävuoteen kera viettämään auvoista elämää kahdeksi päiväksi ja yöksi. Nautittiin ystävän seurasta, uima-altaasta ja saunaosastosta. Ja pehmeästä pedistä, joka oli tervetullutta vaihtelua hostellien jokseenkin patjattomiin peteihin.
Matka on takana. Oli haikeaa jättää Intia taakseen, se on aina niin. Sanotaan että Intiaa joko rakastaa tai vihaa. Meille Intia on maa, jossa kokeminen ei lopu millään. Siellä tapahtuu joka päivä ja hetki asioita, jotka saa minut ihmettelemään, hermostumaan, ihastelemaan, kummastelemaan tahi sitten vallan hiljaiseksi. Intia on maa jossa voit kokea ihan mitä haluat. Maailman korkeimmat vuoret, valtameri, autiomaa, köyhyyttä, rikkautta, leveimpiä hymyjä ja kurjinta kurjuutta. Pienellä budjetilla pääsee pitkälle. Niin pitkälle ei kuitenkaan, etteikö Intiaan voisi mennä aina uudelleen ja uudelleen. Minun ilokseni meitä sitoo Intiaan Ateswartalan kylä ja aloittamamme kouluprojekti siellä, toivottavasti koko loppuelämämme ajan.
Ostimme Delhistä Intian tiekartan, joka tarkoittaa siis sitä, että moottoripyöräpöpö ja vuoret jäi meihin asumaan. Uusi matka jo mielessä siis. Ei etteikö kotonakin olisi hyvä olla. Se vaan antaa niin paljon lähteä välillä pois ihmettelemään. Menkää kokemaan.
Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat jakaneet matkaa meidän kanssa. Se ilo on ollut suuri ilo. Kiitos. Palataan taasen asiaan, kunhan seuraava päämäärä selviää.
Rakkaudella, Katja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti