KOKONAISENA

Palattiin jokunen paiva sitten kokonaisina Himalayalta. Kaksi viikkoa meni vauhdilla. Ei voinut muuta kuin hymyilla kun paastiin ehjana Rishikeshiin takaisin. Niin voittajaolo kun tehtiin se! Pyoratkin sailyi ehjana loppuun asti, vaikka kovalle koetukselle ne joutuivatkin kylmasta kuumaan ja marasta kuivimpaan ikina. Ja ne vuoristotiet kivia ja kuoppia taynna. Manalista lahdettiin ajelemaan hiljalleen alaspain kohden Rishikeshia. Kaikki oli yhta mielta siita ettei samaa reittia ajettaisi takaisin mita oli tultu. Ja se oli hyva paatos. Tiet tosin oli haastavia, mutta meidan kuskit oli jo ihan sinut pyorien kanssa ja pro-tasolla ajamisessa, joten haasteellisuus oli vaan plussaa. Takamukset tosin huusi ja kovaa aika-ajoin etta AU AU AU tahtoo tauon!

Me ajeltiin pienia teita pitkin ja ohitettiin lukuisia pienia vuoristokylia. Joissain pysahdyttiin juomaan tai syomaan ja meitahan ihmeteltiin. JOssain kyllissa kuulema ei ollut vieraillut ulkomaalaisia kun viimeksi viime vuonna. Ja me oltiin erikoisvieraita, sanottiin :). Milloin tuli kylakoulun opettaja meita kadesta pitaen opastamaan intian kulttuurin kanssa ja sitten taas joku toinen joka oli englannin kielen taidon opetellut. Oikea suunta tiella loytyi kysymalla sita joka tienhaaran kohdalla, kertaakaan ei eksytty!! :) vaikka kerran luultiin olevamme pois kartalta. Kerran ajettiin yhtakkia yllattaen tunneliin, joka jatkui ja jatkui ja kesti kolme kilometria. Eipa siina mitaan jos meilla olisi pyorassa toiminut etuvalo, muttapa ei se toiminut. Taristiin koko matka Raoulin kanssa silla tunnelissa oli pilkkopimeaa. Eika voinut oikein hidastaa tahtia kun olisi jaanyt takana tulevien rekkojen jalkoihin. Kamalin kokemus ikina koko reissulla. MUtta koska selvittiin hengissa niin kasvatti vaan.

Viimeisina paivina alkoi taivaalle ja vuorten valiin keraantya pilvia jotka viimeisena aamuna tiivistyi sateeksi. pikkukylan asukit olivat iloissaan ensimmaisesta mnsuunisadepaivasta, me taasen mietittiin etta jaahas nainkos me selvitaan pois taalta vuorilta tassa sateessa. MUtta selvittiin! Meidan pro-kuskit saivat kunnon haastetta liukastella sadeurissa ja valilla niin pilvessa vuoristossa ettei eteensa nahnyt kuin joitain hassuja metreja. Kun paastiin vuorilta alas, alkoi aurinko taas patamaan ja edessa oli viimoset sata kilsaa jotka meni aika tykityksena ajaessa kuskiemme kokeillessa mihin pyorat pystyvatkaan. :)

Jo heti ensimmaisina paivina alettiin haaveilemaan oman moootirpyoran ostosta taalla Intiassa. Talla saa niin halvalla ihania pyoria kuten Royal Enfieldeja. Olisi aikaa ja lahdettaisiin tonne todelliseen extremevuoristoon ajelemaan. Joku paiva se toteutuu viela, onko innokkaita mukaanlahtijoita? Tosin pitaa sita ennen viela ajaa ne pratkakortit niin ei tuu onkelmia polliisien kanssa.

Rishikeshissa rentouduttiin huolella. Syotiin hyvin. Kylla pizzat maistui hyvalle monen paivan riisin ja papukastikkeiden jalkeen :). Kaytiin taasen hieronnassa murjouttamassa kipeita lihaksia. Ja uimassa Gangesjoessa. MEidan suruksi rafting-kausi oli jo ohi eika suunnitelmista tullut totta kayda viela kerran raftaamassa. Pojat kylla yritti lahjoa raftingin jarjestajia, muttei siina onnistuneet. Tormattiin kolmeen suomalaiseen ensikertalais-intianmatkaajaan, joista yksi oli jo kolmatta kertaa vatsataudissa kuukauden sisaan. Ai niin, ja Raoulkin oksenteli ja vesikakkasi viimosina motskaripaivina. Intia ei paasta ihan helpolla ketaan. EIlen lahdettiin Rishikeshista illalla haikein mielin. Lintukoto jai taakse ja samoin uudet ystavat Eva ja Jon. Mentiin mutkan kautta taxilla Haridwariin yoksi kun ei loydetty etsimisesta huolimatta bussia sinne mistaan. Tana aamuna aikaisin hypattiin junaan monsuunisateiden raivotessa yllamme. Puolenpaivan jalkeen saavuttiin kuumaan Delhiin, josta kovan etsimisen jalkeen loydettiin mielestamme liian kallis luukku. Oltiin paatetty suoda itsellemme ilmastointi viimesten paivien kunniaksi ja se saatiin :). Tanaan ollaan ihmetelty hieman jo ymparillemme univajeessa ja aloitettu viimehetken shoppailuhullutus. Huomeaamulla Jon ja Eva tulevat hengaamaan paivaa kanssamme tanne Delhiin, kunnes illalla taasen jatkavat matkaansa eteenpain. Kommimpa tasta nyt sitten tuonne Paharganjin ylapuolelle huoneeseemme kolmanteen kerrokseen.