KOHTAAMINEN POLIISISEDAN KANSSA

Pojat lahtivat kalastamaan taimenia joelle. Ma lahdin yksin palloilemaan tanne Manalin kujille ja eksyin teille kirjoittelemaan. Toissapaivana saavuttiin tanne Manaliin huoltamaan pyoramme kuntoon, se oli sovittu motskarinvuokraajan kanssa etukateen. Jonin ja Evan pyorassa ei ollut mitaan vikaa, mutta meidan pyorassa oli etujarru jumahtanut paikoilleen niin etta se koko ajan jarrutti ja ketjukin oli ihan loysalla. siispa ne kuntoon. TYo oli hieman haastavampi kuin oli ajatus ja siina menikin sitten koko paiva. Jaatiin MAnaliin yoksi. Tama on siis niin paisunut turistiseksi tama intian kaupunki, ihan kuin kanarian saarilla olisi. Eile aamulla lahdettiin jo seitseman iakaa liikkeelle kohden Rohtang La:ta joka on 3978metrinen vuori ja siita yli. Tie oli haastava ja liikenne kova, sinnekun kaikki nama Manalin turistit haluavat ihailemaan upeita maisemia. Jonkun tunnin matkan jalkeen ylitettiin lumiraja. Maisemat oli siis niin uskomattoman ihania. No voi vaan kuvitella kun neljan kilometrin korkuisia vuoria ymparilla... Olin kaynyt Rohtang La:lla SAnna kanssa kuutisen vuotta sitten. mUistan silloin katsoneeni vuoria huipulta eteenpain ja miettineeni etta tuonne viela joskus haluan. Ja kun ylitettiin se piste niin hymy oli korvissa :). voih, niiin kaunista ja taalla mina olin! MEidan oli tarkoitus jatkaa motskareissa matkaa lehiin vievaa tieta ja kaantya sitten kohden Dharamsalaa kiertotieta niin etta paastaisiin ylittamaan yli 5 km korkuisia huippuja. mutta...

Kuuden tunnin Manalista ajamisen jalkeen saavuttiin pieneen kylaan, jossa poliisit pysaytti meidat. Se on ihan normaalia, silla tama oli piste jossa kaikkien ulkomaalaisten piti rekisteroitya kun mentiin yli ns. extremerajan taalla Himalayalla. Noh, meidan huoli tietenkin oli etta kysyyko ne Raoulilta ajokorttia, ei kysynyt mutta muita ongelmia tuli vastaan. Nimittain Jon oli jattanyt passinsa pyoriemme pantiksi ja poliisisetahan sai passittomana olosta aiheen ruveta hiostamaan. No siina sitten vaati nahda moottoripyorien paperit, jotka meilla tietty oli mukana, mutta eihan me oltu niita katottu, eika siis tiedetty etta pyorien vakuutukset oli menny umpeen ennenkuin poliisiseta sen meille kertoi. Haa - kaksi hyvaa aihetta poliisisedalle tarttua... mehan ei voitu sanoa etta pyorat oli vuokrattu, sille se on kuulema laitonta kaikkialla muualla Intiassa paitsi Goalla. Siispa sanoimme pyorien olevan lainassa ystavaltamme ja Jon sanoi passinsa unohtuneen hotelliin laukkuunsa, kopia passista hanella oli mukana. Siina vajaan tunnin mina ja Jon oltiin poliisisedan hiostuksessa, onneksi Eva ja Raoul sai rauhassa olla pyorien luona sillavalin kun me hoidettiin naita asioita. Olisi viela seta tajunnut kysya ajokorttia Raoulita niin siinahan sita oltas oltu. Valilla poliisiseta sivulauseessa uhkaili pidattaa Jonin ja sitten taas 2000 rupian sakoilla per pyora taikka takavarikoida pyorat. Pysyttiin kuitenkin hyvassa hengessa ja ma otin kayttoon niukat nayttelijan lahjani nayttamalla surkealta ja katuvaiselta ja pienelta ja suloiselta. tassa vaiheessa oltiin paasty vaihtoehtoon etta joku pitaa saada Rishikeshista kiinni jolla on Jonin passi ja varmistus siita etta se on siella oikeasti ja sakot paalle vakuutuksetta ajamisesta ja saataisiin jatkaa matkaa. Tai sitten sakot ja kaannytys takaisin ilman lupaa jatkaa matkaa. Tiedettiin, etta edessa olisi naita samaisia tarkastuspisteita, etta vaikka tasta selvittaisiin sakoilla niin lisaa olisi edessa selityksia. Ja hitto pyorat ilman vakuutuksia! aaargh olisihan meidan pitanyt tarkistaa...muttakun oltiin niin innoissaan lahdossa matkaan. No ei voi mitaan. Paadyttiin siis kaantymaan takaisin. Ja edessa oli viela sakkosumman neuvottelu. Tamakin poliisiseta oli kuten ne joista oli kuultu tarinoita, eli lahjottava tappaus. itse han sita ehdotti - joko saisimme 2000 rupian (30 euron) sakot per pyora laskulle, tai maksaisimme 1000 rupiaa (15 euroa) per pyora hanelle suoraan kateen. Siina rapsyttelin silmia ja naytiin surkealle ja ei meilla ole NIIIN paljon rahaa ei ole. Olen sairaanhoitaja ja muut on opiskelijoita. No summa laski sitten 500 rupiaan ja anoin 400 rupiaa ja kun ladoin rahaa poytaan niin 200 rupian(3 euron) kohdalla poliisiseta sanoi etta tama on ok. Siina sitten sisallamme hihitys kavi mutta naama pysyi pokkana ja kiiteltiin ja pahoiteltiin ja eikun pyoran selkaan ja lujaa takavasemmalle :). Poliiseista selvitty! ja nekin koettu.

Meidan urheat kuskit ajoivat sitten taasen toiset 6 tuntia takaisin Manaliin. Matkalla meidan pyora alkoi pitaa outoa aanta ja oltiin jokseenkin huolissaan. tarkasteltiin ja ihmeteltiin, ihankuin joku hankaisi pyorankumia koko ajan. ei kuitenkaan loydetty mitaan. Mutta kuitenkin oltiin ikavakylla matkalla takaisin Manaliin joten huoltamo olisi lahella. ilta viidelta pysahdyttiin syomaan ja kaikki meista oli ihan pyortymispisteessa ja heikkona ehka korkeuseroista ja sitten myos energian puutteesta. RUoka kuitenkin helpotti jonkin verran ja paastiin jatkamaan matkaa vaikka kuskien kadet ei enaa toiminutkaan ja oli ihan rakoilla ja joka paikka reistaili. mutta sisulla eteenpain ja alas. heh. oltiin ihan itkuvasyneita illalla kun auringon laskettua saavuttiin Manaliin. Loydettiin rauhaisia kartano asua, mutta joka tuntui kumitustalolta. Nukuttiin kuitenkin kuin pienet possut koko yo. Raoul vei pyoran tanaan korjaamolle aamusta ja tulos oli etta ketju oli ihan loysalla taas ja joku ketjun hammasratas kulunut joten se meni vaihtoon ja pyora kulkee taas.

Raoul ja Jon tosiaan lahti koskelle kalastamaan norjalaisia taimenia ja rentoutumaan. iltasella meidan olisi tarkoitus aloittaa paluumatka rauhallisesti toivottavasti jotain kiertotieta pitkin. Kaikki hyvin taalla siis.