Kirjottaja on vaihtunut, ainakin hetkellisesti. Tosiaan, tanaan saavuttiin Dalat-kaupunkiin (takana ah niin ihana 24tuntinen bussimatka) ja oltiin ehka tunti oltu kaupungissa kun paatettiin, etta lahdetaan huomenna pois. Mopoilla Nha Trangiin asti. Eli torstaiaamusta lauantai-iltaan asti meita kuskaa kaksi vietnamilaista opasmiesta
. Nakymat taalla on niin upeita, etta ne on pakko nahda muutenkin kuin bussin ikkunan lapi. 
Ja varmasti kuulette miten reissu on loppujen lopuksi onnistunut.
Hueen jai sateinen ja kostea ilma mutta sama tuntuu taallakin jatkuvan, ainakin nyt. Toivottavasti ei naiden parin paivan aikana. Sairaalassa viime paivat oli aika rankkoja. Sunnuntaina saatiin olla yhden naisen tukena lahes koko synnytyksen ajan. Vedet oli ehtinyt menna puol tuntia ennen kun ehdittiin paikalle, mutta siita lahtien tikkauksiin asti saatiin olla apuna ja tukena, jos meista nyt edes mitaan hyotya oli. Oli vaan tosi koskettavaa, kun nainen ite synnytyksen jalkeen kiitteli niin paljon ettei niista meinannut loppua tulla, ja samoin koko suku osastolla "hyokkasi" kimppuun kiittelemaan. Hieno hetki. Tiistai olikin sitten astetta surullisempi paiva. Iski jo pelko, etta yksi vauva kuolisi synnytykseen kun ponnistusvaihe vaan kesti ja kesti. Loppujen lopuksi napanuora oli vauvan kaulan ymparille kietoutunut kaksi kertaa. 
Hieronnoilla, imuilla ja pienella hapella sekin tytto kylla loppujen lopuksi rupesi hengittamaan ja huutamaan, mutta kylla saikaytti. 
Taman reissun jalkeen mennaan viela paivaksi synnytyssaliin aj sitten alkaakin 3 viikon rutistus leikkurissa. Huih. 
Vietnam kuittaa,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti