Gobin autiomaasta on perinteisen hienon hiekan peitossa kuulema vain 2%, muuten maisema on karua, kivikkoa, pieniä kitukasvuisia heinäpuskia, kalliovuoria. vaikuttavaa. ilo oli suuri kun nähtiin ensimmäiset kamelit! Niitä sitten riittikin laumoittain joka päivälle ihasteltavaksi. hassuja otuksia. osa on villikameleita, toiset taas mongoolien jurtan pihassa köyden päässä valmiina palveluksia varten. Gobissa asui ihmisiä jurtissaan karuissa olosuhteissa. myös isot lammas ja vuohilaumat paimensivat itse itseään siellä täällä. yhtenä päivänä tavattiin lammas jonka jalka oli poikki. pojat juotti sille vettä ja paijasivat. toivottiin että joku sen pian löytää ja antaa helpotuksen. Raoul ja Alex lähtivät yhtenä iltana auringonlaskun aikaan kävelylle. Raoul palasi takaisin haava sormessa, sormi turvonneena - hän oli antanut pikkuvuohen imeä sormeaan ja lutkutuksen päätteeksi oli pikkuvuohi puraissut...onneksi siitä ei sen kummempaa seurannut.
Koimme myös auringonpimennyksen, sehän näkyi tietyssä osaa Mongoliaa täydellisenä pimennyksenä, siellä missä me oltiin, se näkyi myös hyvin isona. Annella oli pimennyslasit mukana ja päästiin toden teolla ihastelemaan kummallisen näköistä aurinkoa. myös valo ja varjot olivat tosi jännän oloiset. epätodelliset.
Kun saavuttiin isoille hiekkadyyneille, oli todella autiomaan kuuma! auringonlaskun aikaan lahdettiin Raoul ja mä kipuamaan dyynenien huipulle. dyynit on n. 300-500m korkeat, massiiviset. Dyynejä kutsuttiin laulaviksi dyyneiksi. Raoul juostessaan dyynien harjuilla huomasi että miksi - hiekan valuessa alas dyynien huipulta alkoi syvältä kasojen sisältä kumuta valtava bassojyly, joka oli ihmeellisyydessään todella kaunista. pojat päättivät seuraavana päivänä mennä laskemaan muovipusseilla mäkeä dyyneille, joka hauskana ideana kuitenkaan ei toiminut.
suihkua ei kymmenen päivän aikana nähty. yhtenä päivänä ohitettiin kuitenkin vedenottopaikka jossa päästiin peseytymään. yhtenä iltana meidän leiripaikalla oli pieni puro. Raoul ja Alex rakensivat tuntikausia puroon kaksi patoa, joidenka väliin muodostui seuraavaksi aamuksi ihanan raikas ja kirkasvetinen allas peseytymistä varten!
yksi toinen yö vietettiin kanjonissa. kirjoittelin päiväkirjaa illan hämyssä ja kun en enää nähnyt mitään, niin Ishka veti auton akusta piuhat ja valon esiin. siinä järjestellessä vahingossa huomasimme, että viereiseen kallionseinämään heijastui meidän varjot tarkkana noin 30-50m korkuisina. ja siitäkös se ilo syttyi! kikatettiin kaikki kahdeksan ja elehdettiin siinä isoine hahmoinemme ja kaikki huipentui siihen että meidän juniori 16vee Sarah laittoi poipn autoradiosta soimaan ja varjodiscoiltiin siinä kanjonissa kaikki aikamme - oli niiiin kivaa!
parina iltana löydettiin tarpeeksi kuivunutta kamelin/lehmän/hevosen kakkaa iltanuotioita varten. siinä sitten tulne hämyssä istuttiin. Joka päivä ajettiin uazilla matkaa etiäpäin, niin että varmasti tuhat kilometriä saatiin rikki 10 päivässä. Kokemus oli kaunis. täysin erilaista Mongoliaa kuin siihen asti oltiin nähty.
Tähän taitaa päättyä kertomus tällä kertaa. Kuukausi Mongoliassa on nyt takana ja 15 päivää siihen päälle venäjää, Latviaa ja Viroa. Menkää kaikki ihmeessä katsomaan maailmaa. se on kaunis paikka.
Kaunis kiitos, että olette jaksaneet seurata meidän matkaa ja jakaa sen ihmeellisyydet meidän kanssa. joku kyseli matkabudjettia jossain vaiheessa, sen vielä tänne kirjoitan josko se tekisi helpommaksi lähteä.
om. rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti