junamatkamen rajalle ja sitten Hiitolaan

Aamulla nukkuttiin pitkään. Yöllä sato vettä, oltiin ilosia ettei sitten menty heti telttaan, sitä ois ollu kurja raahata märkänä. Hyttikään tosin ei ollu ehkä sen 30 euron arvonen...yöllä häiritsi vahvan kitkerä haju - vanha virtsa yhdistettynä tupakan käryyn. Lähdettiin kiertämään vanhaa kaupunkia. Kiivettiin Viipurin linnan torniin, tuuli kovaa. Jatkettiin tallailua kujilla ja valokuvattiin. Raoul halusi käydä Viipurikeskuksessa. Siellä joku setä halusi ottaa meistä valokuvan siltä varalta että "häviäisimme matkan varrella", niinkun hän asian ilmaisi.

Reput selässä juna-asemalle, oltiin katsottu että juna Hiitolaan lähtee kohta. Lippuja ostaessamme jouduimme juna-aseman Tulli?virkailijoiden tarkastamiksi ja tentattavaksi, jonka jälkeen lipputäti sai meille myydä junaliput. Hypättiin junaan ja nautittiin hitaasta junan rytkeestä. Jonkun tunnin päästä tajutiin olevamme vikaraiteilla. Kartasta kanssamatkustajien kanssa viitottuamme tajusimme olevamme Svetagorskissa, Enson kaupungissa - kivenheiton päässä Suomesta ja imatran kaupungista! Onneksemme mukava babushka kertoi junan lähtevän takaisinpäin piakkoin. Meidän olisi pitänyt tajuta vaihtaa junaa Kamennogorskissa...yksi vanha pariskunta viittoili olevansa menossa Hiitolaan, joten heidän jalanjälkiään seurattiin ja junanvaihtokin onnistui näin :) Klo 20 jälkeen olimme onnellisesti Hiitolassa. Vastassa oli sotamies ja halusi nähdä passimme kysyen "Finski?". Tuntui kun hän olisi osannut odottaa tuloamme...? Siinä aikamme ihmeteltyään hän sanoi "harashoo" ja lähdimme kauppaan ostamaan ilta pivoa. tienhaarasta käännyimme reput selässä kohti Kurkijokea, jonne meidän olis huomenna tarkotus tallata. Teltta paikan oltiin suunniteltu löytyvän joen rannasta, mutta se oli niin pusikkoista ettei sinne mitään telttaa voitu pystyttää. Päädyttiin sitten 100m rannasta keskelle heinikkoa, johon tallaattiin alue teltalle. Trangialla lämmitettiin vettä ja sekotettiin siihen pussikeitot, oli meillä kans leipää ja juustoa. Sirkat siritti ulkona ja oltiin aika onnellisia kun eka telttayö edessä. Eikä edes näyttäny että satais.