Valokuvatorstai, "Jotta en unohtaisi..."
Rajantakaisen Sortavalan suomalainen hautausmaa oli surullinen paikka. Menimme hartain mielin katsomaan kauan sitten kaatuneiden maamme siskojen ja veljien viimeistä lepopaikkaa. Ohikulkijoiden osoittamasta suunnasta löytyi romahtaneiden kivimuurien takaa pitkä vihreä heinikko, jossa sokkeloisia polkuja. Lähdimme kulkemaan. Heinikon seassa pilkotti siellä täällä vanhoja hautakiviä. Vinossa. Kaatuneina. Tusseilla töhrittynä. Roskien ympäröimänä. Vastaan tuli nainen, joka oli pissattamassa koiraansa. Suomalaisella hautausmaalla. Tämä kaatunut hautakivi pilkotti erään pusikon kätköistä. Meillä ei ollut sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti